Posts

Muutos kulttuurisessa paradigmassa

Apropoo, nousi mieleeni tässä, kun tulin juuri lukeneeksi siitä, miten Venäjä julisti jonkin kansainvälisen satanistiverkoston (en tiedä viittaako länsimaiden ns. eliittiin vai mihin) lainsuojattomaksi, mutta olen huomannut erikoisen muutoksen katukuvassa ihan kuluvan vuoden aikana. Vastaan kävelee nimittäin jatkuvasti porukkaa, jolla on julkisaatanallista vaatetusta ymv. vermettä matkassaan.  Tällä en nyt viittaa mustan metelin ystäviin, jotka ovat näyttäneet samalta noinabout aina, vaan kirjaimellisesti normijanttereihin ja -daameihin, jotka nyt mainostavat olevansa Satan inside tai jotain muuta vastaavaa. Pidän kehitystä sikäli vähemmän toivottavana, että 1) olen kristitty ja tunnustan kristillisiä arvoja ja 2) olen myös tutkaillut ja todennut kyseisten arvojen inverssien olevan kaikin tavoin antisosiaalisia. On kuin valtavirtakulttuuri olisi tässä jossain vaiheessa, kuin kalat parvessa, päättänyt, että me ollaan tästälähin Saatanan jengiä, ja että se on niin luonteva ja normaa...

Linkkipostaus

 En tätä nykyä paljon kirjoita blogia.  Yksi syy on se, että olen jo kirjoittanut suurimmasta osasta asioista ne asiat, joita haluan sanoa.  En pidä järkevänä toistaa itseäni, joten en tee sitä.  Tästä syystä pidänkin äärimmäisen tärkeänä kerätä ylös linkkejä, joista olen itse saanut irti jotain uutta ja hyödyllistä.  Pidemmittä puheitta olkaa hyvät: Vox Day: 10 Civilizational Blind Spots Erinomainen artikkeli asioista, joiden suhteen länsimaat sulkevat silmänsä.  Jos näitä asioita ei ratkaista, voinemme sanoa sivilisaatiollemme hyvästit.  Olen itse käsitellyt osaa, vaan en kaikkia, näistä asioista.  Postaus lienee sellainen, johon palaan myöhemmin, koska pidän hedelmällisenä miettiä sitä, miten ja miksi mihinkin niistä vastata. A Lily Bit: Fucking Ourselves to Death Melko kylmäävästi nimitetty kirjoitus käsittelee AI-botteja ja helposti koko ajan käsillä olevaa online-viihdettä yhteiskunnan näkökulmasta tilanteessamme, jossa kaikkien länsimaiden ...

Alku IV

Image
 Olen kirjoittanut tätä ennen kolmea varsinaista blogia: Syvemmältä , Miehinen tekijä ja Valoa kohti .  Näistä itse asiassa ensimmäinen, Syvemmältä, oli paras.  Se oli paras siksi, että siinä, toisin kuin Miehisessä tekijässä ja Valoa kohti -blogissa, ei ollut alussa mission statementtia, joka kertoo sen, mitä varten kyseinen blogi on olemassa.  Kahdessa viimeisessä blogissani menetin mielenkiinnon, koska jossain määrin kaoottisena luonteena aloin kapinoida omaksumaani tehtävää vastaan ja minua kiinnosti kirjoittaa kaikenlaista muuta kuin kyseisen blogin sapluunaan kuului. Olkoon Tupla-J:n nimikkoblogi siis henkisesti Syvemmältä 2: kirjoitan siitä, mistä minua huvittaa kirjoittaa .  En pyri siis kirjoittamaan yksistään maamme pelastamisesta tai siitä, miten hienoa usko on - varmasti näitä aiheita tullaan käsittelemään, mutta en rajoita itseäni tällä kertaa niihin.  Lukijoita jutuillani ei näinä aikoina enää ole, mutta se ei sikäli haittaa, että alunperinkä...