Suomi vs kristinusko

Korkein oikeus sitten katsoi asiakaseen kriminalisoida kristinuskon mukaisen näkemyksen homoseksuaalisuudesta.  Tässäkään tapauksessa totuus ei ilmeisesti ollut mikään puolustus, koska tuomio seurasi seuraavista näkemyksistä:

Räsänen totesi kirjoituksessaan, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Hän luonnehti myös homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi poikkeavuudeksi. - HS

Kun kerran normaali seksuaalisuus on heteroseksuaalisuutta, niin millä ihmeen perusteella homoseksuaalisuus voi olla mitään muuta kuin seksuaalinen poikkeavuus?  Toisaalta taas, kun tiedetään, että massiivinen enemmistö homoseksuaaleista on lapsena päätynyt homoseksuaalin uhriksi, niin eikö kyseessä kaiken järjen mukaan ole tästä traumasta seurannut psykoseksuaalisen kehityksen häiriö, jos alan papiston vokabulääriä tahtoo tässä käyttää?

Melkein kaikki maailman ihmiset tietävät, että homoseksuaalisuus ei kadonnut mielenterveyshäiriöiden listasta siksi, etteikö kyseessä olisi parafilia, kuten se ilmoitettujen kriteerien mukaan on, vaan siksi, että poliittinen paine vaati sitä.  Ehkäpä tuomio tuli tässä siitä, ettei pitäydytty puhtaasti uskonnollisessa kielenkäytössä, vaan mentiin puhumaan asioista niiden sekulaareilla nimillä siinä erheellisessä toivossa, että joku sekulaari ymmärtäisi sanotusta itse asian sen sijaan, että lukisi siihen "öö mä niiku vihaa homoi".

Itse toisaalta en pidä psykologiaa minään, joten siinä mielessä on se ja sama, mitä kyseisen opin raamattu mistäkin asiasta sanoo.  Sen sijaan se, mitä varsinainen Raamattu asioista sanoo, on jotain, minkä otan vakavasti, ja minkä lukemiseen kannustan kaikkia maailman ihmisiä.

Joka tapauksessa kyseessä on vähemmän mukava uutinen siinä mielessä, että se on taas yksi askel kohti kristinuskon kriminalisoimista.  Se kun on ollut vastapuolen agendana alusta asti.