Yksisilmäisyydestä

Tulinpa valitettavasti lukeneeksi Ykän kirjoituksen siitä, miten on hienoa ja mahtavaa, että Suomi äänesti Euroviisuissa Israelia (vaikka viisu oli huono; tosin Ykä tuskin kuunteli sitä).  Näitä "ihan sama mitä milloinkin missäkin tapahtuu, Israel on tosi jees" -postauksia on ruvennut Ykän rustingeissa näkymään sen verran kasvavalla frekvenssillä, että allekirjoittaneelle herää siitä kysymyksiä.  Varmaan kaikki toki ymmärtävät, että hyvät ihmiset voivat tehdä vääriä asioita oikeista syistä ja päinvastoin, joten en sikäli rupea tuomioita jakelemaan.

Noin periaatteessa varmaan on mahdollista, että Ykällä ei ole asiassa mistään muusta kyse, kuin siitä, että vasemmisto vihaa Israelia, joten hänen on antivasemmistolaisena kannatettava Israelia täysin palkein riippumatta mistään muusta.  Toinen mahdollinen vaihtoehto on se, että kun muslimit aiheuttavat ongelmia kaikkialla länsimaissa, ja israelilaiset sotivat muslimeja vastaan, ovat israelilaiset by default meidän jengiä.  Mikä jottei molemmat.

No.  Itselläni on melkoisia antipatioita juutalaisiksi itseään tituleeraavien satanistien aikaansaannoksia koskien, sekä länsimaissa että muualla.  On lähes yksistään heikäläisen lobbauksen ja aivopesun ansiota, että länsimaat ovat muslimi-invaasion kohteena, ja kuten kaikki tietävät, koko korttitalo lepää holokausmin perustuksilla.  Kun tämän ottaa huomioon, pidän täysin pähkähulluna suisuttaa kansakunnan puolesta, joka tekee kaikkensa, jotta minut synnyttänyt sivilisaatio tuhoutuisi.

Ei myöskään ole mikään salaisuus, että mitään israelilaiset eivät niin paljon vihaa kuin kristittyjä, ja näiden kohtelu hallinnoimillaan ja miehittämillään alueilla on törkeää.

En ole iloinen siitä, että suomalaiset ovat toistuvasti antaneet signaalin Israelin puolesta muun muassa Euroviisuissa.  Koska en kuitenkaan ole binäärinen ajattelija, tämä ei saa aikaan sitä, että haluaisin kuulla yhtäkään uutta muslimimaata Euroviisuissa, enkä vastaavasti halua heitä tännekään.  Minusta katsoen Israel ja muu Lähi-itä ovat toisensa ansainneet ja minusta katsoen parasta, mitä voisimme tehdä, olisi jättää molemmat tahot oman onnensa nojaan ja pitää nämä niin kaukana meistä kuin mahdollista niin kulttuurisesti kuin väestöllisestikin.

Se, miksi minulle herää mieleen kysymyksiä, johtuu yksistään siitä, että mikään yllä olevissa kappaleissa ei pitäisi olla millään lailla kyseenalaista, mutta siitä huolimatta joidenkin tahojen suhtautuminen Israeliin ja siihen liittyviin asioihin on täydellisen yksisilmäistä.  Onko kyse siitä, että holokausmiloitsu aikaansaa vielä tänäkin päivänä joillekin rehellisille kirjoittajille aikaan sokean mustavalkoisen suhtautumisen, vai jostakin synkemmästä?

Kysymykseni jäänee vaille vastausta ja lukemieni blogien määrä harvennee siinä samalla yhdellä.