Tupla-J

Joskus muistaakseni kirjoitin, että pidän sauvakävelemisestä.  Pidän myös kiireettömästä, varsinaisesti mihinkään suuntautumattomasta kävelystä.  Se lämmittää kehoa ja mieltä tavalla, johon kahvi ei kykene.  Ei sillä, molemmissa on puolensa. On hetkiä hiekkaisella metsätiellä, jona aurinko paistaa putoilevien lehtien lomitse, joita en halua unohtaa.  Niinä hetkinä sitä tulee ajatelleeksi spontaanisti kauniita asioita ja arvostaneeksi sitä, miten paljon kauneutta, hyvyyttä ja totuutta maailmassa onkaan.  Urbaanissa ympäristössä, yhteydessä netin kautta kaikkiin maailman virheisiin, ne on helppo unohtaa ja sivuuttaa.  Iso virhe sekin. Siispä kävelen, ympäristössä, jossa näen paljon luontoa, ja ajattelen, jos kävelen itsekseni, tai vietän aikaa vaimoni kanssa.  Siinä on jotain kerrassaan maagisen oikeaa, jopa tässä maailmassa, jossa netistä lukemalla uskoisi kaiken olevan pielessä.  Miten paljon onkaan hyvin. Iso laiva on toki käännettävä.  Näin...

Kansa on yksi historian kestävimmistä ja voimakkaimmista käsitteistä. Se ei ole sattumanvarainen sana, vaan sillä on syvä juuri latinan sanassa natio , joka palautuu verbiin nasci — syntyä. Alusta asti käsite on viitannut syntymään, alkuperään ja sukujuuriin. Tämä eroaa ratkaisevasti esimerkiksi sanasta demos , joka antiikin kreikassa merkitsi hallinnollista kansanosaa, kansalaisia poliittisena yhteisönä. Kun siis puhumme kansasta, puhumme lähtökohtaisesti ihmisistä, jotka ovat lihaa ja verta, polveutuvat samoista esi-isistä ja jakavat yhteisen perimän, historian ja kulttuurin. Tämä ei ole mielipide, vaan kieleen ja historiaan sisäänrakennettu tosiasia. Etninen kansa, ethnos , rakentuu nimenomaan verisiteistä, yhteisestä kielestä, perinteistä ja muistoista. Tämä on se merkitys, jonka ihmiset ovat kautta aikojen ymmärtäneet vaistonvaraisesti: suomalainen on se, joka syntyy suomalaiseen sukuun, kantaa suomalaista perintöä ja jatkaa sitä eteenpäin. Tämä ei ole sopimus eikä juridinen tem...

In memoriam, Ykän blogi. Huomasin tänään, että Yrjöperskeleen blogi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.  Kyseessä on yksi niitä harvoja blogeja, joilla on ikää lähes yhtä paljon kuin omalla nettikirjoittelullani.  En tiedä, miksi ja mitä blogille tapahtui sillä tavoin, että se piti erikseen poistaa, sen sijaan, että jättäisi sen näkysälle.  Omalla kohdallani vanhojen blogieni kanssa kyse oli pitkälti siitä, että ne alkoivat enemmän kuin vähemmän tuntua taakalta - paitsi periaatteessa ensimmäiseni, Syvemmältä. Kaksi myöhempää blogia perustin, koska ajattelin, että minulla on tavalla tai toisella missio: Miehisesä tekijässä oli kyse anteeksipyytelemättömän maskuliinisen näkökulman tarjoamisesta, Valoa kohti -blogissa puolestaan pyrkimyksestä keskittyä rappeutuvan yhteiskunnan sijaan muihin asioihin.  Molemmat valinnat osoittautuivat virheliikkeiksi, koska olen mitä olen, ja kirjoitustapani rajaaminen ei istunut luonteeseeni. Iltasella menen käymään saunassa, ja korkkaisin...